Olin muistaakseni kuudennella luokalla kun jostain sain tietää koko vaihto-oppilas jutusta. Tietenkin tiesin jo silloin, että haluan Amerikkaan. Silloin katsoessani amerikkalaisia stereotypisiä leffoja tiesin, että kaiken tuon haluan kokea jos vain on mahdollisuus. Kerroin monia kertoja vanhemmilleni tästä suuresta unelmasta ja vaikka en saanut suoraa selkeää vastausta niin nuorena niin jaksoin uskoa siihen, että pääsisin kokemaan tämän. Jotkut vanhat ystävät voivat jopa muistaa kertoneeni monia kertoja kuinka aijon lähteä vaihto-oppilaaksi lukion toisena vuonna ja muistan niin selkeästi kuinka laskin vuosia, että olisin luokion toisella luokalla.
Tasan puolitoistavuotta sitten muistan keskustelleeni vanhempieni kanssa vakavasti tästä asiasta. Aloin kyselemään ystäviltäni sekä selailemaan internetistä sopivaa järjestöä. Sopivan järjestön löydyttyä sain haastatteluajan, jossa en sitoutunut mihinkään. Siellä vain testattiin kielitaito, kysyttiin ihan yleisiä kysymyksiä ja parin viikon päästä sain kirjeen, jossa minut hyväksyttiin vaihto-oppilaaksi. Explorius vaikutti minulle hyvältä järjestöltä ja suurin asia, joka vaikutti valintaani oli heidän järjestämät Softlanding camp New Yorkissa ja Year end camp Washington DC:ssä.
Hyväksymisen jälkeen alkoi hakupaketin täyttö. Hakupaketin täyttöön kului ikuisuus tai siltä se ainakin tuntui. Minun sekä vanhempieni piti kirjoittaa kirjeet tulevalle isäntäperheelle, tehdä pieni kuva-albumi itsestäni, vastata moniin kymmeniin kysymyksiin, saada suosituksia opettajilta, käydä lääkärissä hakemassa lappuja, pitää huoli, että kaikki rokotukset tulee otettua ja vaikka mitä muuta, lista tuntui loputtomalta. Hakupaketti piti saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja samaan aikaan minulla oli lukion ensimmäinen vuosi meneillään, sekä SM-kisat tulossa. Kaikki tuntui niin stressaavalta ja muistan silloin miettineeni, että tämä haaste todistaa itselleni kuinka paljon haluan tätä.
Hakupaketin sain lähetettyä muutamien mutkien kautta ja sitten alkoi ehkä tylsin osa koko jutusta, isäntäperheen odottaminen. Odotin monien kuukausien ajan isäntäperhe tietoja ja välillä mietin, että olinko turhan rehellinen itsestäni, olisinko voinut kirjoittaa jotain toisin ja mitä jos kukaan ei valitsekaan minua. Juhannus tuli eikä isäntäperheestä kuulunut mitään. Pari viikkoa juhannuksen jälkeen, muistan olleeni isovanhempieni luona. Sohvalla tylsistyneenä makoillessani päätin katsoa sähköpostin. Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin niin isäntäperhe tiedot tuli juuri silloin kun sitä vähiten odotin. Sitten alkoi kaiken informaation etsiminen Oklahomasta sekä pikku kaupungistani. Myöhemmin lähetin sähköpostia isäntäperheelleni ja niitä läheteltiin aika useasti sekä muutaman kerran skypetettiin.
Odotin innolla tulevaa vuotta enkä oikeestaan jäänyt miettimään mistä jäisin paitsi ollessani poissa vuoden. Tiesin, että tämän unelman haluan toteuttaa ja niin se kesä meni nopeasti ja sitten tajusinkin olevani lentokoneessa kohti unohtumatonta seikkailua.
Tällä hetkellä ollessani puolivälissä vaihtovuottani, en voi oikeestaan ymmärtää kuinka pitkälle olen tullut siitä kuudesluokkalaisesta, joka osasi tästä vuodesta vain unelmoida. Aika on vierähtänyt todella nopeasti ja täällä ollessani olen kokenut niin paljon, saanut aivan ihania ystäviä sekä rakentanut kodin tänne toiselle puolelle maapalloa. Lähtiessä tänne poistuin todella paljon mukavuusalueeltani ja sen myötä olen löytänyt uusia puolia itsestäni, kasvanut ehkä henkisestikin ja no ehkä muuttunut ihmisenäkin. Mutta se on ihan oletettavaa kun aloittaa elämän yksin vieraassa paikassa, kulttuurissa ja pärjätä puhumalla toista kieltä. Samalla opiskella, ottaa vastuuta, tehdä päätöksiä sekä selvitä vaikeuksista.
(Kuvat Weheartit.com)
Vaihto-oppilaan elämä ei ole helppoa, mutta ei vaikeatakaan. Kaikki lähtee oikeestaan omasta itsestään. Miten asiat hoitaa, mitä päätöksiä tekee ja osaako ottaa kaiken irti pelkästä vuodesta. Tiedän, että kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä toteuttamaan unelmiaan ja en voisi olla enempää kiitollinen perheelleni, joka on mahdollistanut tämän kaiken. <3
-Rexu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti