Here I am

Moikka!

saavuin mun isäntäperheen luokse viime sunnuntaina iltapäivällä ja mun hostvanhemmat ja niiden kaks lastenlasta oli mua vastassa. Niitten näkeminen ei jännittäny mua yhtään ku oltiin skypetetty muutaman kerran ja ne on semmosii tosi avoimia ja ilosia ihmisiä. Mentiin heti syömään italialaiseen ravintolaan ja sinne tuli muut lapset ja lapsenlapset moikkaamaan mua ja no tietenkin syömään. :D 

Ajettiin joku 20min tänne pikkukaupunkiin Oklahoma citystä ja tää tosiaan on pikku paikka. Mitä noiden puheista oon ymmärtäny niin jokainen tuntee jokaisen ja asiat kiertää nopeesti. Kun sitten saavuttiin perille niin mulle esiteltiin taloa ja aloin purkamaan mun tavaroita. Sitten annoin niille  tuliaiset Suomesta eli Pentikin semmonen kynttelikköporo, pieni aaltomalja, joka oli täytetty brunbergin tryffeleillä, 5 fazerin erimakusia suklaalevyjä, 6 pientä karkkipussia, pari salmiakki rasiaa, Tatun ja Patun Suomi kirja englanniksi ja pari purkka pussii jos nyt oikein muistin, mut tosiaan ne oli ihan innoissaan ja vei illalla muutamalle ihmiselle kirkkoonki maistiaisia suomalaisesta karkista eli salmiakista. Nää ei siis yhtään tykkää salmiakista :D

Seuraavina päivinä hoidettiin mun kaikenlaisia asioita kuten puhelinliittymä ja koulullakin käytiin pari kertaa. Aineita aineita mitä otin nii englanti, amerikan historia, biologia, matikka, bisness teknologia tietokone juttu, sit semmonen kotitalous tyyppinen ja koripallo. Koripallosta en oo niin varma enää et luultavasti vaihan sen pois, koska mul oli perjantaina ekat treenit ja ne kaikki koripalloilijat oli tosi hyvii ja harrastanu sitä monia vuosia ja olin ihan rehellisesti sanottuna ihan säälittävän näkönen siel niitten joukossa hahaha :D No sit meijät laitettiin juoksemaan maili eli n. 1.6km tuol kuumuudessa (varjossa +37) ja sitku olin yks nopeimmista juoksioista nii tuntu et ne sit vast sillee hyväksy mut ja tuli juttelee kuinka hyvin juoksin jne.. mut sitä ennen ku tehtiin sitä itse lajia koripalloa nii ne ei sanonu mitään, katto vaan xD

Ja no mun hostmom oli järkänny mut et oisin voinu mennä harrastaa kilpacheerleadingiä toiseen kaupunkiin et kävisin eka kattoo treenit ja päättäisin mitä mielt olisin siitä mut sit käytiin yhtenä iltana tän pikkukaupungin semmosessa akropaikassa ja kävin kokeilee siellä yhen tunnin ja päätin yhtäkkii et en käy ees kokeilee sitä cheerjoukkuetta, koska ettei niitten tarvis viedä mua useesti viikossa sinne toiseen kaupunkiin ja tulisin takuulla kehittyy akrossa täälläkin, koska se on mulle ehkä tärkeintä mitä haluun kehittää cheerissä täällä ollessa. Kuitenkin vähän kaduttaa et tein sen päätöksen niin nopeesti ja maksoin kuukauden akrot heti, mut oon kyl ollu tyytyväinen ku oon käyny siellä. Ja tosiaan siel akropaikassa  käyn 2 kertaa viikossa ja meit on aina yhel tunnilla 2 tai 3 akroojaa ja sit oikeesti ihan sairaan hyvä valkku!

Kouluun mut yleensä vie noitten mun hostvanhempien lapsenlapsi joka on samanikänen ku mä eli mennään samaan kouluun ja sillon ku tää lapsenlapsi on sen isän luona nii sit mun hostvanhemmat kuskaa. Mut ne on kyl vieny mua kaikkialle ja tuntuu niin oudolta et mennään kaikkialle autolla vaikka määränpää olis 200metrin päässä. No kuitenkin se koulu on onneks tosi yksinkertanen ja löydän aina luokan ja minne mun ikinä pitää mennäkkään. Mut oikeesti välil tulee kauheen ikävä kaikkii koulukavereita siel Suomessa ku täällä en tunne ketää käytävillä olevia tyyppejä. Jotkut tulee tutustuu ja kyselee kaikkee mut ei tääl saa ystävii helposti. Et tutustuu kyl tosi helposti ja sit tulee käytävil vastaa nii moikkaat, mut ei niit muuten kiinnosta oikeesti. Ja sit tääl on ne leffoista tutut klikit/ryhmät et kuka istuu kenenkin kanssa ruokalassa tai muuten vaan hengailee. No jos istut joittenkin outojen kaa nii kukaan ei haluu tutustuu suhun etkä myöskään voi hengata nuorempien kanssa. Kaikenmailman ihmeellisii sääntöjä, niin outoo... :D

Ollaan käyty shoppailemassa ja mut vietiin myös museoonkin. Oon tavannu paljon näitten sukulaisia ja ollaan tehty kaikenlaista kivaa! :)

- Rexu